Mekö muka kyläläisiä?

Kylä ja kylätalo saattavat uudemmille Otavan asukkaille olla liian maalaismaisia nimityksiä. Että kylässä traktorit jyrräävät ja lanta haisee, että kylätaloissa lyödään kansallispuvuissa lapikasta lattiaan ja kangaspuut paukuttavat rättimattoa. On hienompaa sanoa, että Otava on Mikkelin 36. kaupunginosa, vain pienen pyrähdyksen päässä torikahvilasta. Totta tuokin. Mutta kylätalot, joita on Suomessa useita tuhansia, ovat suurelta osalta kehittyneet uudenaikaisiksi yrityksiksi, joiden kiinteistönkäyttö, ohjelmatarjonta ja liiketalous on digitalisoitu helposti hallittavaksi, opaskirjoja ja sähköisiä toimintaohjelmia on saatavilla. Aktiiviset toimintaan osallistuvat asukkaat ovat tietenkin edelleen onnistumisen ehto.

Mitä kylätaloissa tehdään?

Kylätalojen käyttö riippuu rakennuksesta ja sijainnista. Joissakin tarjotaan jopa majoitusta, veneretkiä tai etätyöpaikkoja. Kunhan koronasta selvitään, Otavan mahdollisessa kylätalossa onnistuisi kaikki seuraava: kokoukset, perhejuhlat, kerhot, askartelu- taide- ja myyntinäyttelyt, pienimuotoiset konsertit, huutokaupat, kilpailut, kirppis, kahvilatoiminta (uusien asukkaiden tutustumiskahvit?), kesäteatteri, kurssit (ruoka, leivonta, yrtit…), esitelmätilaisuudet, yhteislauluhetket…ideoille ei ole loppua ja rajaa. Kellarikerrokseen voisi sijoittua jonkinlainen yhteisöverstastoiminta, jossa taitavammat neuvoisivat vaikka välinekorjauksessa tai puusepäntöissä (linnunpönttöjä tarvitaan edelleen! Lahjoitan heti alkuun nikkari-muurari-isäni tukevan höyläpenkin yleiskäyttöön). Tai sinne voisi syntyä välineiden tuo-vie-kirppis, jossa päästään eroon omasta tarpeettomasta ja tehdään löytöjä. Jossakin on syntynyt sesonkivälineiden lainaustoimintaa, jolloin ei tarvitse ostaa joka taloon vaikka painepesuria tai lumilinkoa.

Ennen Nuorisotalon lopettamista eläkeläiset kokoontuivat talossa 2-3 kertaa viikossa ja nuorilla oli ohjattua toimintaa useimpina viikonpäivinä tai -iltoina. Uusimuotoisessa kylätalossa ei toimintaa saisi rajoittaa pienen piirin saataville, jotta todellinen yhteisöllisyys voisi päästä alkuun.

Kustannukset pelottavat?

Kylätalon hankinta ja kaikki myöhemmät kustannukset tuntuvat suurilta. Vastuunotto pelottaa, vaikka varsinainen ostohinta jäisi alhaiseksi. Kuka maksaa vaikka 20 000 euron uudistukset lämmitys-, vesi- ja sähköjärjestelmien osalta? Kattavatko tilavuokrat juoksevat kulut? Tämänhetkisten tietojeni mukaan hankerahoitusta korjaustoimintaan olisi kevään mittaan taas saatavilla (Veej’jakaja. Kotiseutuyhdistys ja muutamat pankit ja säätiöt ovat monesti antaneet apuaan hyvään tarkoitukseen. Lahjoituksia ja Otavaan kiintyneiden, taivaalliseen yhteisöön muuttaneiden perintöjäkin otettaisiin kiitollisina vastaan.

Julkisrahoituksen hakijan tulisi olla joko kiinteistön haltija tai virallinen vuokralainen. Vaikka huutokauppatarjousten jättöaika on menossa umpeen, lienee mahdollista, että kaupunki antaisi kylätaloidean kannattajille etusijan, vaikka jonkin muun tahon lopullinen tarjous olisi korkeampi.

Tiedän, että kylätalohankkeen alkuun saattaminen on työlästä ja vie toteuttajiltaan paljon aikaa ja energiaa, että kiitosta ja kunniaa on turha odottaa sittenkään, jos kaikki onnistuu. Nyt meillä kuitenkin on ainutlaatuinen mahdollisuus kyläyhteisömme eheyttämiseen luomalla neutraalit kokoontumis- ja tapaamistilat, jotka olisivat kaikkien käytössä.

Miettikää. Kiitos Otava-Seuralle, joka jo on pohtinut asiaa. Ehkä liikettä syntyy muillakin tahoilla.

Leena Pulfer
paljasjalkainen eläkeläis-otavalainen

Kun Otava oli ihan oikeasti kylä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: