Arvon neito pellolla

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Otava Happy Jazz -lehdessä kesällä 2021

Tuttu Lokanpellon maisema on vihreimmillään, kun pyöräilen Otavantietä kohti kivipajaa työskentelemään. Maisema on sama kun ensimmäisellä koulumatkani 90-luvun alussa, mutta tätä artikkelia varten tehdyn selvityksen ansiosta kiinnitän huomiota siihen uudesta näkökulmasta. Pysähdyn tervehtimään aukealla komeilevaa 1800-luvun Röppään tuulimyllyä.

Neulanreikäkameralla otettu kuva Röppään myllystä 1990-luvun alussa. Kuva: Raimo Virtanen

Tuulimyllyjen kulttuurihistoriallinen arvo on moniulotteinen. Tuulisilla aukeilla, kukkuloilla ja rannoilla erikoisen muotoiset myllyt ovat arvokas osa kulttuurimaisemaa. Yli 100 vuotta vanhojen rakennusten määrä on hyvin vähäinen Suomessa, tämä on yksi seikka, joka tekee myllyistä arvokkaita rakennuksia. Tuulimyllyt edustavat niin maatalouden kehittymistä, rakennuskulttuuria kuin teollistumista. Maassamme on noin 700 ehjää tuulimyllyä. Enimmillään tuulimyllyjä Suomessa oli 1800-luvun lopulla, noin 20 000 kappaletta.

Vastapainona Keski-Euroopan mahtaville teollisuusmyllyille Suomen pienet tuulimyllyt yhdessä pohjoisen Itämeren saarten myllyjen kanssa muodostavat mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen ryhmän maailman tuulivoimatekniikan perinteen kartalla.

Tuulimyllyjä on kolmea erilaista mallia. Vanhin tyyppi on jalkamylly, jota rakennettiin 1400-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Vanhin säilynyt jalkamylly on 1700-luvun alusta. Säilyneitä jalkamyllyjä Suomessa on noin 461. Seuraava kehitysvaihe oli harakkamylly, joka tunnettiin Ruotsissa jo 1700-luvun lopulla. Suomen vanhimmat harakkamyllyt ovat 1800-luvun alkupuolelta. Suomessa harakkamyllyjä on säilynyt noin 67. Kehityksen huippu ovat 1800-luvun alkupuolelta olevat mamsellimyllyt, joiden kausi keskittyy 1800-luvun lopulle. Mamsellimyllyjä Suomessa on säilynyt reilu 70 kappaletta. Otavan tuulimylly on malliltaan mamselli ja viimeksi korjattu 1980-luvulla. Mamsellimyllyn malli on Hollantilaista perää ja suomalaiset ovat nimenneet sen säätyläisnaisen hametta muistuttavan alaosan mukaan.

Kirvesmiehen, sepän ja puusepän taidot yhdistyvät tuulimyllyissä nerokkaalla tavalla. Suomalaiset tuulimyllyt on kotimaisista puulajeista käsin veistettyjä yksilöitä, koneineen kaikkineen. Kallisarvoisia kyläsepän takomia rautavanteita ja -tankoja on vain eniten kestävyyttä vaativissa koneen osissa. Suomen kolmen mallityypin alueelliset variaatiot riippuvat rakennustekniikasta ja eroista arkkitehtuurissa.

Suomessa jäljellä olevasta tuulimyllystä jokainen on säilyttämisen arvoinen todiste maanviljelyn, arkkitehtuurin ja konetekniikan kehittymisestä. Otava-Seura on aloittanut Röppään tuulimyllyn seuraavan korjausurakan suunnittelun. Röppään mylly on meille otavalaisille maisemallinen aarre, jota on syytä vaalia. Korjaushanke on hidas ja vaativa urakka ja päivitämme tietoa seuran blogiin, kun asia etenee.

Maltan tuskin odottaa että pääsen tutustumaan kylän mamsellimyllyyn tarkemmin asiantuntijoiden kanssa. Arvon neito pellolla ansaitsee kohennusta, jotta se voi ilahduttaa ohikulkijoita myös tulevaisuudessa.

Kirsi Manninen

Tietoa myllyjen historiasta poimin seuraavista lähteistä:

Kirsti Horn: www.sustainableheritage.eu/suomen-vanhat-tuulimyllyt/

Museoviraston video : https://youtu.be/ytZHEcFhDN0

Otava-Seuran vuosirenkaita – Juhlavuoden julkaisu, Leena Pulfer-Korhonen

Puhelinhaastattelu museoviraston restaurointimestari Jan-Philip Schaumanin kanssa

One thought on “Arvon neito pellolla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: